48 hours
Vie yllättävän paljon aikaa ja voimia palautua kolmen päivän intensiivisestä työn teosta.
Viikonloppuna osallistuin Uneton48-kisoihin erän tiimin tiimiläisenä (leffaskabat), unta kaaliin sai viikonlopun aikana ruhtinaalliset 3h.
Viikonlopun menyy on vieläkin kaalissa. Pe: aamupala, töissä kanasalaattia, sitten tonnikalapastasalaatti & myslipatukka (ja pirusti kahvia). Yöllä ruisleipä juustolla & toinen myslipatukka, kaiken sen kahvin lisäksi.
La: Puuroa & ruisleipä klo7. Kinkkuroiskeläppä klo.14. Hesburgerin kanapasta klo 20. Ja pirusti kahvia & tupakkaa pitkin päivää.
Sunnuntaina kahvia niin että mahahaavan voi jo miltein tuntea, ruisleipä ja myöhemmin tomaattipastaa. Ja sitten se oli ohi koko rääkki <3.
Tuosta valvomisesta & ei-niin-fiksuimmasta-päästä-syöden on mennyt tähän torstai-aamuun asti palautuessa.
Ruokailurytmi oli aivan hanurista, joten nyt tekee koko ajan mieli syödä ihan mitä vain. Ja väsyttää, joka johtaa kiukuttamiseen ja siitä taas päästään syömiseen.
Maanantaina paino oli 67,8. Saa nähdä mitä se nyt lauantaina on, ihan kaikki mässy-monsteria vastaan taistellut koitokset eivät ole sujuneet kuten saduissa..
Hupsis!
Hetkeksi pääsin lipsumaan lomailu-fiiliksiin, kiitos helaloman.
Asian voisi muotoilla vaikka niin, että ruoka ja juoma kelpasivat ihan hyvissä määrin koko pidennetyn viikonlopun. +300g (=68kg) ei sinänsä ole järkytys eikä mikään. Viikkoon mahtui tunnin reipas lenkki (juoksinkin!!) ja aivan mahtava jumppa maanantaina.
Lomasta mukavasti soljuin takaisin arkeen joka toi mukanaan pienen stressitekijän (eräät lyhytelokuva-skabat jotka ovat nyt viikonloppuna) ja jokin vielä sanoo päässä että stressiin pitää syödä pskaa. Eli pienoiset pähkinä&turkinpippuri-överit tuli kokeiltua tiistaina kun luin sopimus-asioita.. Ja olo oli aivan järkyttävä vaikka kumpaistakin oli mussutettu vajaat pikkupussilliset. Olen kuitenkin kiskonut sipsipussin ja karkkia ja kaikkea mahdollista entisessä elämässä, mihin? Hyih. :/
Nyt yritän hallita sitä kuran napsimista nassuuni. Vaa’alle pääsen tosin vasta maanantaina kun koko viikonloppu menee toisaalla.
Mutta siis, hengissä ollaan ja olokin on aika paksu 
Tämä on vaan niin tätä taas. Rimpuilua.
Minä <3 Liikunta.
Tämmöstä oodia liikunnalle suoltaa tämä sohvaperuna näin maanantain kunniaksi!
Ja siis omat liikunnathan on lähinnä jumppaa & lenkkeilyä, niitäkin aina kun tajuaa harrastella.
Mutta silti, joka kerralla ja joka kerran jälkeen fiilis on niin mahtava!
Syitä miksi neiti E tykkää liikahdella!
- Kropan hallinta on kasvanut huimasti! En ehkä ole enää ihan niin pökkelö mitä ennen jumpan aloittamista..
- Myös kropan malli alkaa olemaan jotain aivan muuta kuin mikään laiha läski. Vaikka mittanauha ei niin mairitellut viimeksi, on kroppa saanut ihan uutta muotoa sieltä täältä (esim. äitini huomioi ystävänpäivän aikaan että olen “saanut nilkat jostain!”).
- Laatuaika ystävän kanssa, eli laatujuoruilu ja avautuminen. (Silloin kun se ystävä ei laiskistele ja skippaa…..) Parempaa viihdettä kuin se iänikuinen kapakassa istuminen.
- Ne fiilikset mitkä tulee kun on rehkinyt hien pintaan jumpassa, tai saanut hölkättyä pitemmälle mitä aluksi uskoi. ts Endorfiinit.
- Yllämainittu asia siinäkin mielessä, että vaikka kuinka väsyttäisi ja/tai vituttaisi se hälvenee nopeasti pois. (Tai ainakin sen jälkimmäisen saa purettua pois liikunnalla.)
- Saa tehtyä ihan oikeasti hommia projektin eteen, oikein ja hyvin syömisen lisäksi.
Ja tämän takia pitäisi myös muistaa liikkua, muuallekkin kuin sohvalta jääkaapille 
Jatkuu vaan..
Viikko meni jälleen kerran puoli vahingossa ohi, kiitäen. Maanantaina jumppasin ja muina päivinä (paitsi perjantaina ja tänään) venyttelin. Lenkille en päässyt kun ystävä oli toisaalla ja lorvikatarri otti vallan muutamana iltana.
Kuitenkin, jotain taas tein oikein kun vaaka aamulla näytti 67,7. Elikkä viikossa -900 g.
Kumman vaivattomasti tuo taas tipahtelee alas päin, mutta yritän nauttia ennen kuin alan huolestumaan asiasta. Tarkoitushan kuitenkin on sitä painoa pudottaa
Se venyttely..
Yleensä tällä naisella on ollut tapana venytellä vasta kun jokin paikka on jumissa/särkee.
Jumppa-tunteihin yleensä kuuluu alku- ja loppuvenyttelyt ja olen elänyt harvakuvissa että se riittää, vaikka lehdissä tms toitotettaisiin kuinka asian tärkeydestä. Humpuukia ja turhaa moinen..
Ja sitten yllätin itseni venyttelemästä 4D-dokumenttia katsoessani, reilun vartin verran.
Nykyisellään on vaan neitosen niska ja hartiat alkaneet olemaan niin jumissa että palkkana on ollut mm. täälläkin mainitsemani tappo-puutumis-migreeni. Aikani kuluksi suorittelin pienimuotoista internet-salapoliiseilua ja päättelin että venyttelystä voisi jopa olla apua. Niin noihin kipuileviin alueisiin kuin yleisestikkin, olisi hauskaa olla taipuisampi.
Heräsin asiaan ihan hitusen myöhässä vaikka olenkin lukenut 24-blogista Outin venyttelystä ja myös haasteestakin. Sen enempään asiaan huomiota kiinnittämättä ja pohtimatta kuitenkin. Höh ja pöh, aina vähän jälkijunassa 
Eli siis tästä eteen päin suunnittelin venytteleväni ainakin joka arkipäivä.Varmin ajankohta itseni venuttelulle kaiketi olisi aamu, kun on aikaa vähän enemmänkin kuin tarpeeksi. Mikäli täällä sattuu aamulla olemaan Kaksilahkeinen olento, sitten venyttelen illalla.
Että tämän tapainen piristysruiske projektiin viritteillä tällä kertaa..
Survived vappu.
Vapusta selvitty yhden päivän juhlinnalla. Ja neiti osasi jopa pitäytyä suht fiksuissa juotavissa, nimittäin valkoviinissä ja jopa ihan siedettävän makuisessa light-siiderissä. Tosin määrä taisi olla väärin mitoittettu koska olo oli suht kamala lauantai-aamuna
Lauantaina ei napostellut nuo kokkailut eikä ulkoilut sattuneesta syystä, joten tyydyttiin Kakslahkeisen kanssa kahden pakastepitsan jakamiseen ja kipalliseen popkorneja.. Sunnuntaina jo pystyi ajattelemaan jotain muutakin, kuin sitä miten paljon heikottaa. Väsäiltiin aivan törkeän hyvät metsästäjänleikkeet (tai sen tyyppiset, kuulemma) ja sivuun uunijuureksia & perunamuusia. Namnammm. Heti kun ähkystä selvittiin kokattiin vielä muutamat letut jäätelön seuraksi. Kerrankos sitä kun lauantaina tuli loppupeleissä syötyä keveämmin, tai siis vähemmän.
Pikkuhiljaa muotoutuu aika hieno sunnuntainen ateriointi-tapa tuon miehen kanssa, en valita kun seura ja ruoka on noin hyvää
Tänään kävin piiiiiitkästä aikaa vatsa-peppuilemassa (eli jumpassa..) ja lähtiessä katsoin peiliin ja etsin kadonnutta etureppuani. Pää alkaa ehkä pikkuhiljaa seuraamaan vaa’an lukemien mukaisiin mittoihin? Onhan tuota työtä vielä tuossa ihan tarpeeksi mutta silti. Piristävää välillä säikähtää omaa kuvaansa.
Aamujärkytys!
Näköjään purnaaminen, kiroaminen ja hanskojen viskely ympäri kämppää oli tällä kertaa… ihan hyvä juttu.
Ja olin ihan tosissani luovuttanut koko viikon suhteen, pohtien vain että paljonko sitä plussaa rapsahtaa mittariin tällä kertaa. Peläten luvun seitsemän (7) näkemistä väärässä kohtaa vaa’an näyttöä.
Vappu-tunnelmiin siirtynyt vaaka kuitenkin päätti aiheuttaa vähän rytmihäiriötä ilmoittamalla Neiti E:n painoksi tänä sateisena aamuna 68,6 kilogrammaa. -800g viime perjantaisista lukemista.
Luku oli sen verran omituisen näköinen että varmuudeksi piti stepata vaa’alla neljään kertaan. Samaa se näytti silti.
Olen järkyttynyt, koska viikko meni niin kuin eilen vuodatin. Plus parin tunnin rento kävely koiran & ystävän kanssa, noin niin kuin liikuntana..
Kuitenkin, HAUSKAA VAPPUA KAIKILLE!
Jälleen rytmi hukassa.
Käynnissä on taas hieman laiskemman puoleinen viikko. Alkuviikosta viisurin jättämä haava oli vielä aran oloinen, joten jätin maanantain jumpan väliin. Tikkien takia tulikin joka tapauksessa viikon liikuntakielto.
Mikähän siinä on, että kun rahat alkavat olemaan vähissä pitää sännätä kauppaan ja jättää aivot kotiin? Maanantaina kirmasin kauppaan, totesin lihahyllyt tyhjiksi ja päätin väsätä tonnikalapitsaa. Ennen kassoja mukaan tarttui myös säkillinen lakuja.. Ja mitä tekee tämä neiti päästyään kotiin? Alkaa tekemään pitsaa ja sivussa huitaisee koko lakupussin huiviinsa. Sinällään ei hätää, kalorilaskuriin silmät puoliksi ummessa ja nopea kurkistus. Mahtuivat ja vaje jäi myös ihan hyväksi. Tosin muuta ei saisi enää puputtaa. Pyh ja pah, vetelin huiviini sitten muutaman palan sitä pitsaakin.
Eihän tuo muuten haittaisi mutta sunnuntai meni myös vähän-sinne-päin-meiningillä kun paistettiin munkkeja Kaksilahkeisen kanssa heti herkkuaamiaisen perään..
Muutenkin tuon hampaan poiston jälkeinen syöminen on ollut ihan hakusessa. Kun muuta ei pystynyt syömään kun jäätelöä & jogurttia, sitä tuli syötyä vähän ja useammin. Mikä tietenkin sai allekirjoittaneen tippumaan täysin aikatauluistaan. Ja nälän tunne on täysin hukassa, samoin raja siinä onko syönyt tarpeeksi on hukassa..
Vapun jälkeen tsemppaan taas liikunnan kanssa ja syön vaikka väkisin omien kellonaikojeni kanssa, sen verran mitä olen punninnut ja laskuriin merkannut. Perkele, pitäisi auttaa.. Sen verran monta kertaa olen takaisin ratsaille loikannut
Viikko pakettiin sitten.
Vähän ennakoin ja pistetään homma pakettiin jo aikaisemmin mitä yleensä, tuon hampaan takia ei tule liikuttua ja syömisetkin ovat.. mielenkiintoiset
Eli viikkoon mahtui tunnin vatsa-peppu-jumppa ja 1,5 tunnin lenkki ystävän kanssa. Sitten tuli hammaslääkäri ja pilasi koko innostuksen.
Paino kuitenkin oli tänään aamulla 69,4 eli -400g. Huomenna se voi taas näyttää jotain muuta kuten yleensä, mutta tuo kelpaa nyt. Tuntuu jo yhden päivän jäätelö/jogurtti-kuurin jälkeen huijaukselta ilmoitella mitään numeroita, mutta minkäs teet kun ne on ainoat jotka alas menee tämän pari päivää. Tänään tosin aloitin aamun huoneenlämpöisellä puurolla ja suunnittelin jonkun näköisen pussikeiton ostamista, mikäli kehtaan kauppaan mennä.
Katsotaapa miten tämä elämä yhtä visauden hammasta vähempänä vaikuttaa ensi viikon punnitukseen..
Voihan.. sanonkomikä.
Kävinpä tuossa äskön poistelemassa yhden kappaleen hyvin veemäisiä viisaudenhampaita.
Neiti oli ehkä eniten hytisevin&tutisevin otus odotellessaan vastaanotossa, äärimmäisen epämiehekäs näky.
Pelotti ja jännitti aivan sairaasti.
Arvaatte varmaan, pelko oli ihan turha. Hammaslääkäri ja -hoitaja olivat järjettömän mukavia ja huumorintajuisia ja kaikki meni hyvin. Puudutukset olivat eniten syvältä mutta muuten hyvinkin kivuton ja nopea homma.
Tuo viikon sykkeen nosto-kielto on kyllä täysin hanurista, mutta kai sitä on noudatettava. Edes tuo parin päivän savuttomuus ei kuulosta niin kamalalta. Olin jo suunnitellut kahden tunnin jumppa-rupeamaa maanantaille mutta ei sitten..
Nyt lepoa, särkylääkettä ja kevytjäätelöä nassuun!
