Ojassa.
On vähän semmoinen olo että makaan naamallani ojassa tämän homman kanssa. Taas.
Nyt etenkin kun rytmi on taas vaihtunut hitaampaan, menee hetki totutteluun. Päivät on täynnä aikaa (..syödä roskaa), vähän liikaakin. Vielä viime viikolla suunnittelin innoissani alkavaa aikataulujen tyhjentymistä, suunitelmissa oli salikortti & lenkkejä. Aikaa tehdä hyvää ruokaa.
Pyh, tekee vaan mieli syödä ihan koko ajan, ihan mitä vain. Täytän sitä tyhjää kalenteriani rualla ja napostelulla?
No, onneksi tässä on aikaa asettua tähän moodiin.
Ja tänään kävin jopa lenkillä vaikka mieli yritti välillä viedä takaisin kotiin ruan pariin. Eilisen vastoinkäymisen (ei opiskelupaikkaa, taaskaan) jälkeen kiinnostus tehdä yhtään mitään on ollut aika nollissa.
Kaipa tämä tästä, pikkuhiljaa.
