Kiirettä pitänyt!
Olen viimeksi kirjoitellut melkein kuukausi sitten. Ja miten sattuikaan, se oli eka työpäivä “uudella lukujärjestyksellä” kesäkerhon merkeissä. Projekti on kiireessä unohtunut taka-alalle, vaan ei kokonaan unohtunut. On tullut haasteita eteen muun muassa sen kanssa, että yli puolet päivästä ei pysty itse valitsemaan mitä syö. Syö sitä mitä on tarjolla, kohtuuden rajoissa tietenkin. Päivärytmikin on aikaisemmasta muuttunut, joka on tuonut omat ongelmansa kontrollin kanssa.
Tosi monen päivän päätteeksi on ollut puhkikatkipoikki eikä ole hirveästi lenkki tai se miten syö, kiinnostaa.
Myönnettäköön myös että kehujen ja päähän taputuksien johdosta olen ollut hetkittäin jopa todella tyytyväinen ulkomuotooni.. Toisinaan taas olen kädet ylhäällä vaan seurannut turvotusta, kauhistuneena.
Muutama viikko sitten leikattiin pois toinen viisuri, jonka seurauksena Suuri ja Mahtava Sokerimonsteri söi tämän neidin syövereihinsä. Karkkia tai “jotain” on tehnyt ihan koko ajan mieli sen jäätelö-kuurin jälkeen..
Myös tunnesyönti on ollut osana joka päiväistä arkea. Poikaystävä muutti toiseen kaupunkiin (maanantai: ikävä, tiistai: ikävä, keskiviikko:alkaa jo helpottaa, jes!, torstai: mikä poikaystävä? lähetään vaan terassille!, perjantai: happyhappyjoyjoy kun toinen on täällä, otetaanko jätskit sille?), väsymys töistä, iloisuus uusista vaatteista ja asioitten nappiin menemisestä…
Perjantaina loppuu työt ja alkaa “loma” (määritetty loppumaan ajankohtana X)! Ja sitten tämä nainen ottaa aika-monennen-kerran itseään niskalenkkiotteella ja jatkaa huhkimista kilojen poistamisen suhteen!
On kasa uusia vaatteita joista olisi kivempi vähän vähemmän pursuilla ulos..
